• Kivi Sotamaa

Matemaattisen kaunista

Kirjoitettu Muoto-lehdelle 2003

Arkkitehtuuri on tiiviissä yhteydessä matematiikkaan ja moniin muihin inhimillisen tiedon alueisiin. Älylliset avantgarde-arkkitehdit yrittävät nykyisin ylevöittää työnsä abstrakteilla yhtälöillä ja tilastoilla. Kivi Sotamaa tyrmää tekotieteellisyyden ja kannustaa arkkitehtejä palaamaan luontoon.

Tehdessäni norjalaiseen RAM-galleriaan installaatiota vuonna 1998 minulla oli onni tutustua matemaatikkoon nimeltä Oyvind Andreassen. Hän tutkii Oslon ulkopuolella sijaitsevassa sotilaallisessa tutkimuslaitoksessa nestemäisten luonnonilmiöiden yhtälöitä kuten aaltoja ja pyörteitä. Andreassen käyttää neliulotteisen kaavan havainnollistamiseen supertietokonetta ja voxel-pohjaista ohjelmaa.

Rakastuin oikopäätä Andreassenin virtaavien animaatioiden käsittämättömään monimuotoisuuteen ja tavattomaan kauneuteen. Näin niissä paljon ominaisuuksia, joita tavoittelen omassa suunnittelussani. Olen loputtoman lumoutunut luonnon muotojen syvyydestä, kauneudesta ja kompleksisuudesta - oli luonto orgaanista tai epäorgaanista. Etsin töissäni samankaltaista ylevöittymisen kokemusta kuin mitä tunsin sukeltaessani kalaparven yli koralliriutalla Pohjois-Thaimaassa pari kesää sitten.

Mikä suhde matematiikalla, arkkitehtuurilla tai millä tahansa muulla inhimillisellä toiminnalla on luonnon yleviin ilmiöihin? Filosofi Immanuel Kant määritteli kaksi ylevyyden lajia: ”matemaattisen ylevyyden” ja ”dynaamisen ylevyyden”. Jälkimmäinen löytyy luonnosta. Tyhjyyden tunne, jonka kokee vesiputouksen voiman edessä. Kant nostaa ”matemaattinen ylevyyden” luonnon yli; se liittyy Ideoihin ja Järkeen. Tästä järjen ylivallasta johtuu myös ihmisen asema luomakunnan herrana.

Filosofi Gilles Deleuze ehdottaa toisenlaista roolia ”matemaattiselle ylevyydelle”. Hänen mukaansa Ideat eivät ole luonnon yläpuolella vaan läsnä itse kokemuksessa. Deleuzelle ”matemaattinen ylevyys” on kietoutunut inhimilliseen kokemukseen luonnon ylevyydestä. Päätelmän taustalla on Deleuzen esitys siitä, että matemaattinen ajattelu ei ole erotettavissa intuitiivisesta, tunteenomaisesta kokemuksestamme ympäröivästä maailmasta. Näin ollen myöskään arkkitehtuuri, tai mikään muukaan tieto, ei ole täysin abstraktia, vaan jokaisella alalla on suhde materiaaliseen ”ylevään”, toisin sanoen luontoon.

On myös muita ajattelun koulukuntia. Esimerkiksi matemaattinen realismi väittää, että matemattiset totuudet ovat olemassa itsenään, ihmisen mielestä riippumatta. Nykyarkkitehtuurin piiristä löytyy matemaattisen realismin läheinen sukulainen: niin sanottu ”data-arkkitehtuuri” tai ”algoritminen arkkitehtuuri”.

Lähestymistavan tunnetuimpia edustajia on Winy Maas hollantilaisesta MVRDV-arkkitehtiryhmästä. Luennoidessaan äskettäin Ohion yliopistossa hän esitteli arkkitehtuurin syntyvän abstraktin tiedon keräämisestä ja sen loogisesesta järjestelystä. Pidän itse MVRDV:n monista töistä, ja näen ryhmän työskentelyssä vahvaa ammattitaitoa ja taiteellista intuitiota. Siksi ihmettelenkin arkkitehtien tarvetta esittää työnsä jonkinlaisina ”automaattisina” tulosteina.

Uskon, että suuret arkkitehdit ovat yhtä suuria ajattelijoita kuin matemaatikot tai filosofit ilman että heidän tarvitsee esittää töidensä tueksi ulkokohtaisen älyllisiä perusteluja. Arkkitehtien tulisi luottaa havaintoihin ja tunnetiloihin ajattelunsa lähtökohtina sen sijaan että yrittäävät oikeuttaa tekemisensä tukeutumalla tennnäisiin konsepteihin ja dataa.

En ole data-arkkitehti - tämä varmaan tuli selväksi - vaan Deleuzen maailman tuotos. Arkkitehtuuri on näkemykseni mukaan ainoa ala, joka luo immersiivisiä materiaalisia maailmoita. Arkkitehtuurin tulisi haastaa itsensä katsomalla luonnon tuottamia ihmeellisiä muotoja. Yritäpä designata rakennus, joka on yhtä sopeutuvainen ja vivahteikas kuin kameleontin nahka. Tai yhtä notkea kuin joen virtaava vesi. Tai yhtä jyrkkä kuin jäävuori, tai joka antaa saman pinnan ja valon elämyksen kuin väreilevät merenaallot auringonlaskun alla. Arkkitehtuuri on aistimellisten, materiaalisten yhdistelmien luomista. Ja ne jotka väittävät, että muoto on kuollut, ettei mitään uutta voi enää keksiä - katsokaa ympärillenne!

Lähteitä Immanuel Kant: Critique of Pure Reason, Macmillan Press, 1929 Gilles Deleuze, Francis Bacon: The Logic of Sensation, University of Minnesota Press, 2003 Winy Maas: luento Ohio State Universityssä helmikuussa 2004 Greg Lynn: Praxis Journal of Writing, Building. Praxis Inc, 2004 Sanford Kwinter: Soft Systems, Culture Lab 1, Princeton Architectural Press, 1995

  • Facebook App Icon
  • Instagram App Icon